sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Yönäytös



Marisha Pessl
2013 suom. 2013
721 s./Otava


Luettuani Pesselin kirjan en lainkaan ihmettele sen saamia hirmuisen hyviä arvioita. Suorastaan kutkuttavan hyvä lukukokemus takanapäin! Menevän lukuromaanin ja jännityskertomuksen parhaita puolia yhdistelevä teos on selkeästi ainutlaatuinen tapaus. En voisi olla tyytyväisempi Book Battlen toisen kierroksen lopputulokseen ja voittajaan.

Vuosia sitten tähtireportteri Scott McGarth joutui elokuvaohjaaja Stanislas Cordovan mustalle listalle loukattuaan tämän kunniaa tv:ssä ja siitä lähti McGarthin elämän alamäki: työt loppuivat, vaimo lähti ja perhe hajosi. Nyt salaperäisen elokuvaohjaajan tytär Ashley on kuollut epämääräisissä olosuhteissa eikä toimittaja voi vastustaa kiusausta lähteä selvittelemään tapausta. McGarthin on saatava tietää onko Cordova itse syyllinen tyttärensä kuolemaan, sillä onhan Cordova tunnettu synkistä ja suorastaan sairaista elokuvistaan, joita ei enää näytetä elokuvateattereissa vaan näytökset on siirretty hylättyihin metrotunneleihin ja katakombeihin, valtavirran ulottuvilta pois. Kauhuelokuvien tyylistä päätellen Cordova ei voi olla kuin täysi mielipuoli, joka on varmasti onnistunut myrkyttämään tyttärensäkin elämän.

Kiehtovan paketin tarinasta tekee niin sympaattinen tapausta selvittelevä henkilökaarti, pelottavan eristäytynyt Cordova, mielipiteet jakava Ashley, toden ja mystiikan rajamailla häilyvät tapahtumat kuin mielettömän vetävä kerronta. Olin myyty jo kirjan alussa olleiden lehtileikkeiden ja McGarthin pelottavan yöllisen Central Park - kokemuksen jälkeen. Myös minä-kertoja oli onnistunut ratkaisu, joka mahdollisti myös lukijan osallistumisen mysteerien tutkimiseen. Omat spekulaationi menivät metsään, mutta sehän onkin hienoa, että kirja onnistuu yllättämään vielä silloinkin kun luulee tuntevansa kaikki sen metkut.

Vaikutuksen teki myös elokuvaohjaajan kartano The Peak, jonne mies perheineen ja palvelijoineen on vetäytynyt syrjään maailmalta. Cordovan myöhempi tuotanto on kuvattu siellä, eikä paikasta ole saatavilla kuin toinen toistaan villimpiä huhuja: näyttelijät eivät puhu, ja oikeastaan suurin osa heistä on hävinnyt teille tietämättömille elokuvien julkaisujen jälkeen. Vaikka teoksessa ryntäillään pitkin New Yorkia ja vähän muuallakin, on The Peak ehdottomasti kaiken keskipiste, pahan alku ja juuri. Jos ymmärtää The Peakia, ymmärtää ehkä myös Cordovan sielunelämää ja hänen perheensä edesottamuksia. Osallistun siksi kirjalla myös Kiinteistö-haasteeseen.

Yönäytös kuuluu ehdottomasti tämän vuoden kirjahelmiin ja se tulee varmasti sijoittumaan hyvin loppuvuoden top-10 listalla. Luen varmasti myös Marisha Pesslin teoksia tulevaisuudessakin, mutta toivoisin ettei hän jäisi samojen henkilöhahmojen loukkuun. Valitettavan harvoin tulee luettua jännitystarinaa, joka ei ole osa isompaa sarjaa tai esimerkiksi trilogiaa. On todella virkistävää lukea yksittäinen kertomus, jonka henkilöhahmot jätetään rauhaan viimeisen sivun jälkeen ja joiden elämät jatkuvat korkeintaan lukijoiden pään sisällä.

Aiotko Sinäkin lukea tämän syksyn kirjasadon parhaan kirjan? Ja Sinä, joka olet sen jo lukenut, mikä kohtaus jäi Sinulle erityisesti mieleen? Päädyn itse mainitsemaan kohdan, jossa elokuvatutkija Beckman kertoo toimittajalle asioista, jotka esiintyvät yleensä Cordovan synkissä elokuvissa ja mitä ne tarkoittavat kokonaisuuden kannalta.

Kiinteistöhaaste - linnaa tavoitellaan yhä

8 kommenttia:

  1. Minulle jäi erityisen hyvin mieleen se, kun Scott oli The Peakin alueella ja kulki elokuvien lavasteiden poikki. Muun muassa se, kun Scott kaivoi kasvihuoneessa ja näki osan maahan haudatusta jutusta, mikä se sitten olikaan. Yönäytös on aivan loistava ja kuuluu minullakin vuoden lukuelämyksiin.

    Kirjan elokuvaoikeudet on muuten myyty, joten jään odottamaan Yönäytöksen siirtymistä valkokankaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, että elokuvaakin pukkaa joku päivä. Se täytyy ehdottomasti nähdä! Odottelen myös Neiti Peregrinon koti eriskummallisille lapsille -elokuvaversiota. Kirja ei ollut niin hyvä kuin olisin toivonut, mutta uskon Tim Burtonin tekevän taikojaan tarinalle:)

      Poista
  2. Tämä on huippu! Minä myös tykkäsin tosi paljon, ihan mahtava paketti. =D Jotenkin minulle ei ole tullut mieleenkään, että Pessl kirjoittaisi lisää samoista hahmoista. Hmm. Kuka tietää. Minä ainakin ajattelin, että homma jäi siihen. =D Minulle jäi parhaiten mieleen Scott ja laatikot. Tiedät varmaan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että edes Pessl keksisi uudet tarinat, joita lähteä työstämään. En tosiaan kovin montaa yksittäistä jännitystarinaa muista lukeneeni... Mieleen tulee nyt vain Rosamund Lupton, joka on kirjoittanut kaksi eri henkilöistä kertovaa lukuromaanijännäriä.

      Laatikot jäivät minullakin mietityttämään, mutta vaikka moni asia jäi kivasti epävarmaksi, päätin laatikoiden suhteen uskoa hulluruoho-teoriaan.

      Poista
  3. Olipa hieno arvio. Tämä kiinnostaa kovasti ja tuntuu olevan monipuolinen dekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Suosittelen ehdottomasti sateiseen viikonloppuun, kun on aikaa ahmia tiiliskivijännäri.

      Poista
  4. Nyt mä sain tuon vihdoinkin luettua. Ja nyt kun olen oman arvioni saanut jo hiomista vaille valmiiksi, niin uskalsin lukea sun mietteet kirjasta. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että kirjailija saattaisi jatkaa kirjoittamista samoista henkilöhahmoista, mutta nyt kun asiasta mainitsit, niin kieltämättä McGarth on juuri sellainen hahmo, joka voisi hyvinkin seikkailla useammankin kirjan pääosassa. Tuntuu kuitenkin, että tämä tarina oli yksistään niin suuri kasvutarina hahmolle, että suurimmat rosoisuudet on nyt jo hiottu pois ja parempi tosiaan olisi, että McGarth jatkaisi seikkailujaan vain lukijoiden mielikuvituksessa. Aika näyttää. Loistokirja jokatapauksessa ja ehdottomasti yksi tämän vuoden jännärihuipuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, toivottavasti isompikin yleisö löytäisi tämän eikä pelkästään kirjabloggaajat:)

      Poista