perjantai 14. syyskuuta 2012

Nuku!




Annelies Verbeke
2003 suom. 2006
156 s./Avain


Kaksi unetonta kohtaavat yössä. Toinen odottaa kotona unta, joka ei koskaan saavu. Toinen pyöräilee pitkin öisiä katuja pimpottaakseen vieraiden ovikelloja ahdistuksissaan. Uniasioihin he eivät ehkä saa helpotusta toisistaan, mutta on hienoa, että on joku toinen, jonka kanssa jakaa yön pitkät tunnit.

Perin harmillista, sanonpahan vaan. Verbeken kirjalla olisi periaatteessa ollut kaikki mahdollisuudet olla oikea kirja minulle. Ensimmäisten kappaleiden jälkeen olin jo melko myytyä naista, unettomuusteema kauhistutti ja ahdisti sopivassa määrin. Tällainen unikeko, joka suunnilleen elää nukkuakseen ei voi mitenkään ymmärtää millaista on, kun uni ei tule. Valitettavasti tarina alkoi kuitenkin viemään päähenkilöitään sen verran odottamattomiin suuntiin, että kadotin punaisen langan tyystin. En yleensä pyri arvaamaan tarinan kulkua, mutta tätä teosta lukiessani tulin kuitenkin odottaneeksi tiettyjä asioita: kahden unettoman seikkailuja nukkuvassa kaupungissa, joka on ikään kuin vanha tuttu monista Scandinavian Music Groupin kappaleista, loputtomia keskusteluja, jotka rönsyilevät sinne tänne ja ehkä muutamia yllättäviä hullunpuoleisia tekoja. Mutta ei!

Nuku! oli kuitenkin lukemisen arvoinen kirja, takapakista huolimatta. Ehkä asia täytyy vain yrittää selittää itselle niin, että odottamattomat tapahtumat itse asiassa sopivat tähän kahdesta yhteiskunnan ulkopuolelle ajatuvasta henkilöstä kertovaan kirjaan... Ja jotain hieman ranskalaistakin koin tarinassa pilkahtavan, vähän vinksahtaneita päähenkilöitä ja erikoisia tapoja toimia arkipäiväisissäkin tilanteissa. Äh, päällimmäiseksi tunteeksi taisi kuitenkin jäädä harmistus siitä, etten Mayan ja Benoitin avulla saanut tietää, mitä öisellä suurkaupungilla on tarjottavana niille, joiden kohtalona on valvoa.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja Kirjalliseen maailmanvalloitukseen ja nappaan pisteet Belgiasta.

P.S. Voiko tätä kirjaa vielä kutsua pienoisromaaniksi, vai missä sivumäärässä raja teidän mielestänne menee? Kun kaikki on tietenkin lokeroitava siististi johonkin ryhmään, ja nyt minua vaivaa se, onko Nuku! pienoisromaani vai ei!

8 kommenttia:

  1. Oi, tämä kirja alkoikin kiinnostaa! Minulla on ollut pahoja univaikeuksia aiemmin ja silloin minulla oli tapana lähteä aamuyöllä kävelylle (talvella jalan, kesällä fillarilla). Fillaroin pitkin Helsingin öisiä katuja, mutten sentään pimputellut kenenkään ovikelloja ;)

    Nykyään unettomuutta on harvoin, mutta jos on, lähden edelleen aamuyölenkille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista! Itse en kyllä jotenkin edes uskaltaisi lähteä yksin yöhön tarpomaan. Baarista kotiintulot on eri asia, mutta hengailemaan en jotenkin osaisi lähteä. Ihmettelen vanhuksiakin, jotka saattaa lähteä sauvakävelemään joskus viiden maissa aamulla - silloinhan on kaikki hullut liikkeellä;)

      Poista
  2. Olen ristiriitainen persoona; tarvitsen hurjasti unta mutta silti sairastan unettomuutta. Nykyään minulla on toimiva lääkitys jonka avulla ei tarvitse ahdistuneena sängyssä pyöriä. Ota pillerin, saan unen, en stessaa... Muistaakseni aloitin tätä joskus, mutta taisin laillasi kadottaa punaisen langan jo alkumetreillä ja jätin romaanin kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unettomuus taitaa olla paljon yleisempi sairaus kuin olen osannut ajatellakaan. Mitään pitkäaikaisesti stressaavaa en ole vielä elämässäni kokenut, mutta muutamat ongelmat ovat kyllä vaikuttaneet suoraan yöuniin, joten kai se on sitten yllättävän helppoa sairastua nimenomaan unettomuuteen...

      Poista
  3. Minä luin tämän ja pidin (enemmän kuin sinä), enkä missään vaiheessa edes ajatellut, että Nuku! olisi pienoisromaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no kun olisi kiva saada jonkun "asiantuntijan" lausunto, että mikä pienoisromaani on. Missä sivumäärässä raja kulkee? Wikipedia tiesi kertoa sen verran, että novellin ja pienoisromaanin erottaa sanamäärä, pienoisromaanissa pitäisi olla sanoja 20 000-40 000. Ilmeisesti ainakin Joel Haahtelan romaania Traumbach (112s.) pidetään pienoisromaanina. Verbeken romaanissa on arviolta 30 000 sanaa, joten se sijoittuisi suht koht tuohon välimaastoon. Hankalaa!

      Poista
  4. Ajattelin, että tämä on tietokirja unesta ja nukkumisen ihanuudesta. Itse asettelen täällä tulitikkuja silmiini ;-D...

    Sonja, blogissani on sinulle terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Juu, tietokirja tämä ei tosiaankaan ole. Eikä nukkumisen ihanuudesta.

      Poista