keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Muumipeikko ja pyrstötähti






Tove Jansson
1946 suom. 1955
144 s./WSOY


Leimuava pyrstötähti syöksyy avaruuden halki kohti Muumilaaksoa, ja filosofina kunnostautunut Piisamirotta ennustaa kaiken päättyvän maailmanloppuun. Neuvokas Muumipeikko lähtee vanhempiensa kannustamana etsimään Tähtitornia, jossa viisailta tähtitieteilijöiltä voisi tiedustella tilanteen vakavuutta. Mukaan pitkälle matkalle lähtee Muumipeikon hyvä ystävä Nipsu. Päivien edetessä ystävykset kohtaavat niin Hemulin, Nuuskamuikkusen, Niiskuneidin kuin Niiskunkin. Yhdessä he kohtaavat seikkailun jos toisenkin, milloin lihansyöjäpensas aikoo syödä Niiskuneidin ja milloin taas jättimäinen mustekala hyökkää Muumipeikon kimppuun. Kaikesta kuitenkin selvitään ja lopuksi koko konkkaronkka päätyy Muumilaaksoon, jossa he ottavat Pyrstötähden vastaan Nipsun luolassa majaillen.

Täytyy myöntää, että luettuani kirjan ihmettelen hitusen sitä, miksi juuri tämä teos on päätynyt komeilemaan must-read-listoille. Muumipeikko ja Pyrstötähti on mielestäni toistaiseksi lukemistani muumikirjoista juonivetoisin ja Tove Janssonin lempeät elämänviisaudet jäävät harmillisesti kaiken menon ja meiningin varjoon. Ihania oivalluksia on toki tämäkin kirja pullollaan, kun niitä etsimällä etsii, mutta tarinassa keskitytään kuitenkin aika lailla uusien hahmojen esittelyyn ja heidän keskinäisen erilaisuutensa kuvailuun. Ja siihen seikkailun rytäkkään. Minä haluan muumikirjani vähäisemmällä toiminnalla höystettynä, kiitos!

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin (lastenkirjallisuus) sekä Underbara finlandsvensk vid papper -haasteeseen. Saan myös pitkästä aikaa ruksittua muutamilta 100 kirjaa -listoilta kirjan luetuksi.

1 kommentti:

  1. Apua tämänkin kirjan lukemisesta on jo tovi, mutta muistelisin ajatelleeni suurin piirtein samoin kuin sinä. En pitänyt tätä parhaimpana muumina, vaikka toki hyvä onkin.

    VastaaPoista