lauantai 14. heinäkuuta 2012

Helsingin alla



Maria Turtschaninoff
2010 suom. 2012
493 s./Tammi


Tämä saattaa tulla yllätyksenä teille, mutta maamme pääkaupungin alla sijaitsee kuin sijaitseekin kaikenlaisten kansantaruista tuttujen hahmojen asuttama Alistadi. Sieltä on kotoisin myös tarinan sankaritar Alva, joka aikoinaan joutui maanpinnalle vallankaappauksen repiessä Alistadia hajalle. Äkkiseltään katsottuna Alva on kuin kuka tahansa yläasteikäinen tyttö, mutta tämän elämää on aina varjostanut tieto erilaisuudesta, joka on tehnyt tytöstä syrjäänvetäytyvän ja varuillaan olevan. Samaa koulua käyvä Joel on kuitenkin huomannut Alvan ja haluaisi kovasti tutustua tähän paremmin. He saavatkin sovittua treffit, mutta juuri ennen kahvilaan astumista Alva kohtaa pitkän nahkatakkiin pukeutuneen miehen ja lähtee tämän matkaan. Joel lähtee huolestuneena seuraamaan kaksikkoa, ja kun he häviävät kaupungin alle, ei Joelin auta muu kuin mennä perässä. Alistadissa Alvaa ja Joelia odottaa suuri seikkailu eikä taisteluiltakaan vältytä. Onneksi maan alta löytyy myös ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan kaksikkoa.

En ole muistaakseni koskaan lukenut kotimaista fantasiaa, joten jo oli aikakin! Turtschaninoffin kovasti kehuttu Helsingin alla jäi mieleen monista arvosteluista, ja päätyi lukupinoon pienen itsetsemppauksen avulla. Ihan ensimmäiset kappaleet eivät vakuuttaneet, olin ehkä hieman hämilläni, että miksi ihmeessä kotimaiseen fantasiaan on sekoitettu kuumia keitaita, itämaista tunnelmaa ja kamelikansoja. Alkupuitteet tuntuivat jotenkin liian suureellisilta kotimaiseen kirjallisuuteen:) Tykästyin kuitenkin nopeasti Alvaan, josta kirjailija on muokannut oikein pätevän ja monikerroksisen sankarittaren. Pienet yksityiskohdat tekevät paljon, esimerkiksi Joel harrastaa kirjassa mielenkiintoista parkouria, liikuntalajia, jossa pyritään tehokkaaseen ja nopeaan, mutta myös sulavaan liikkumiseen paikasta A paikkaan B. Kyseisen harrastuksen kirjoittaminen tarinaan mukaan saa lukijan myhäilemään tyytyväisenä. Kirjailija ei ole selvästikään mennyt sieltä missä aita on matalin, vaan on ajatuksella keksinyt jotain hieman omaperäisempää. Tietenkin myös Joelin menestymistä taistelukohtauksissa selittää se, että hän harrastaa esteiden yli hyppimistä ja seiniä pitkin juoksemista.

Huomasinkin pian olevani erittäin kiinnostunut tarinan etenemisestä, Alvan ja Joelin kohtalosta ja uusien myyttisten hahmojen kohtaamisesta. Myös kirjan laadukas ja hyvä suomenkieli ihastutti. Kuulen usein asiakkaiden harmittelevan nuortenkirjallisuuden huonoa kieltä, mutta ainakin Helsingin alla -kirjassa nuoria ei ole aliarvioitu, vaan kieli on helposti lähestyttävää ja hyvin soljuvaa, mutta myös hienoa. Maan alla olevan kaupungin nimi vain aiheutti minulle kamalaa ahdistusta:D Olisiko se millään voinut olla joku muu kuin Alistadi? Stadi on ehkä yksi maailman kamalimmista sanoista, ja vaikka kirjassa vihjaistaankin, että Alistadi on ollut maailmassa kauemmin kuin Helsinki, ja että Helsinki on ikäänkuin alla olevasta kaupungista saanut lempinimensä, ei se juurikaan minua lohduta.

Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Ehdottomasti. Oli ensinnäkin virkistävää lukea fantasiakirja, jonka tarina on saatu mahdutetuksi yksiin kansiin. Kaikkien kirjojen ei onneksi tarvitse olla osa trilogiaa ollakseen toimiva kokonaisuus. Kirjailijan kirjoitustyyli ja menevän fantasian taju sai minut kiinnostumaan Turtschaninoffin toisestakin kirjasta Arra.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin alakategoriaan Fantasia- ja scifikirjallisuus. Osallistun myös Underbara finlandssvensk vid papper -haasteeseen.

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisen oloinen kirja, pitänee tutustua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, jos olet vähänkin kallellaan fantasiaan:)

      Poista
  2. Minulle tuli tästä kuvauksestasi mieleen Neil Gaimanin kirja Neverwhere. Siinä liikutaan Lontoossa niinikään sen sen alla että päällä.

    Tämä kirja voisi ehkä kiinnostaa minua lähinnä tapahtumien sijainnin takia. Täytyy ottaa nimi ylös, jos kirja vaikka joskus kävelee eteen :)

    Muuten, postisetä toi tänään Atwoodin Alias Gracen. Yritän tänään saada sen haastepostauksen tehtyä ja kirjan luen pikimmiten kunhan saan edelliset keskeneräiset pois alta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, kirja muistutti idealtaan Neverwhere-kirjaa, joka oli tosi hyvä. Luin sen aika monta vuotta sitten, pitäisikin taas joku päivä tarttua Gaimaniin.

      Oikein mukavia hetkiä Alias Gracen kanssa. Jäänkin jännityksellä odottamaan, minkä kirjan nakitat minulle. Jonossa olen jo Before I Go to Sleep -kirjaan, jota suosittelit aikoinaan minulle.

      Poista
  3. Tämä on tosiaan hieno kirja! Ja kyllä muakin niin Alistadi-nimi ärsytti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se vain on niin, että se on jotenkin liian itsestäänselvä nimi ja jotenkin muka-nokkela. Voi, miten sitä voikin pienet asiat risoa.

      Poista
  4. Tämä on minullakin "Must be read"-listalla ja odotan innolla että ehdin sen kimppuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä mukava kirja näihin kesäsateisiin päiviin:)

      Poista
  5. Hei Sonja, kirja on myös lukulistallani ja oli kiinnostavaa lukea tästä! Sinulle on haaste on blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä kirja kiinnostaa muitakin bloggareita. Kirjailija taitaa vielä suurelle yleisölle olla vähän tuntematon, mutta yritän kyllä parhaani mukaan tätäkin muistaa suositella asiakkaille iänikuisten Myyttihovien ja Soturikissojen rinnalla:)

      Poista
  6. Vähän niin kuin Harjukaupungin salakäytävät...

    VastaaPoista