tiistai 12. kesäkuuta 2012

Tie Myrskyluodolle


Anni Blomqvist
1968 suom. 1974
154 s./Gummerus


Myrskyluodon Maija -sarjan ensimmäisessä osassa Maija on vielä nuori neitonen, jonka elämänpiiri rajoittuu omaan perheeseen ja naapurustoon Ahvenanmaan kauniin karuissa olosuhteissa. Aikuisuus kolkuttelee kuitenkin oven takana, ja pian Maija huomaakin olevansa kihlattuna miehenalulle, jota ei voi edes sanoa tuntevansa hyvin. Parin vuoden ajan Maijan perhe valmistautuu häihin ja nuorenparin muuttoon yksinäiselle Myrskyluodolle.

Pieni talo preerialla -kirjaa lukiessani jaksoin hehkuttaa ajankuvaa ja menneen maailman tunnelmaa. Blomqvistin kirjasta löysin paljon samaa, mutta se ei juuri tässä lukuvälissä ollutkaan sitten niin positiivinen asia kuin olisi luullut. Molemmissa kirjoissa koko elämä tapahtuu perhepiirissä, muutamien naapureiden vilahtaessa mukana arjessa. Kaukaisempia sukulaisia kaivataan, koska heitä nähdään äärimmäisen harvoin. Toisaalta elämän perustarpeista huolehtiminen (kodin kunnossapito, ruoan hankinta ja karjasta huolehtiminen) on rankkaa puuhaa, eikä siinä jää paljon aikaa muulle, vaikka koko perhe onkin jatkuvasti auttamassa erilaisissa työtehtävissä.

Toisaalta nautin jälleen kerran tästä nykyihmiselle kaukaisen elämäntavan kuvaamisesta, mutta pakko myöntää, että vanhempien tiukka kurinpito ja jatkuva huonotuulisuus sekä sisarusten jatkuva naljailu kuitenkin aiheutti väsymystä. En epäile hetkeäkään, etteikö Tie Myrskyluodolle antaisi menneen maailman kasvatusmetodeista realistisemman kuvan kuin esimerkiksi Pieni talo preerialla, mutta ehkä sitten vain kaipaan kirjoihin hyväntuulisia ihmisiä ja sellaista peruspositiivista otetta (rankkaankin) elämään. Silti välillä tuppaa ärsyttämään se, ettei kukaan sano, että hei-mä-välitän-susta, vaan kaikki rakkaus pitää aina näyttää pelkästään tekojen kautta ja ja... No, edelleen, tuollaistahan se Suomessa on varmasti ollut, mutta voi kun joskus voisi joku suomalainenkin lapsi kapsahtaa isänsä kaulaan sen suuremmin miettimättä...

Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Kirjan takakansi hehkuttaa sarjan olevan vaikuttava Ahvenanmaa-eepos, ja sitä se varmasti on, kunhan muutkin osat saisi luettua. Ensimmäinen osa sai kyllä mielenkiinnon heräämään, vaikka henkilönä Maija ei kyllä tullut ihan niin tutuksi kuin esimerkiksi Montgomeryn ihastuttavat sankarittaret. Sarjaa eteeenpäin kahlatessa toivoisin Maijan kuitenkin tulevan siinä mielessä ystäväksi, että hänet hyvästelisi viimeisessä osassa haikein mielin. No, aika näyttää.

Osallistun kirjalla Underbara finlandssvenskar vid papper –haasteeseen ja Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin (alakategoria Kotimaisten naiskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua).

6 kommenttia:

  1. Minä kyllä pidin valtavasti tästä Myrskyluoto -sarjastakin. Olen sen kaikki osat lukenut ja osan vielä toiseen kertaan kuunnellut äänikirjana.

    Ahvenanmaan saaristo on miljöönä jotenkin valtavan viehättävä ja minusta on aina mukava lukea elämänpiiristä, joka ei ole tämän ajan ihmiselle tuttua.

    En jotenkaan muista tuota vanhempien tiukkaa kurinpitoa, naljailua tai jatkuvaa huonotuulista. Mielenkiintoista miten voikin kiinnittää samassa kirjassa huomiota niin eri asioihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä olisinko tosiaan itsekään huomioinut vanhempien kasvatustapoja, jollen juuri olisi lukenut Pieni talo preerialla -kirjaa, jossa kovaa kuria (lapset eivät saa puhua ruokapöydässä, jollei aikuinen puhuttele jne) väritti kuitenkin sellainen lempeä tunnelma.

      Poista
  2. Hei Sonja, luin koko sarjan talvella ja pidin kovasti! Kerronta on rauhallista, karua, mutta samalla hyvin lämpöisää. Voi olla, että ensimmäisessä osassa ei pääse ihan vauhtiin, mutta Maija kyllä tulee läheiseksi, kun luet eteenpäin. Minäkin muistan tiukan kurinpidon, mutta se puhumattomuus ja tunteiden näyttämättömyys taitaa jatkua sukupolvien ajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti mielenkiintoista lukea Maijan tarinaa eteenpäin, kun olen päähenkilön kanssa samanikäinen ja itse naimisissa jne. Että pystyy samaistumaan paremmin ja voi jäädä miettimään lukemisen välissä sitä, miten erilaista elämämme ovatkaan.

      Poista
  3. Olen ollut tekemässä näytelmää Myrskyluodon Maijasta ja siitä pitäen kantanut Maijaa ihoni alla. Kirjoja en kumma kyllä ole lukenut vielä(kään).

    VastaaPoista
  4. Aah! No ihan varmasti jää sitten Maijat ihan eri tavalla kulkemaan elämässä mukana. Kirjatkin varmasti olisi siihen perään hyvä kokemus:)

    VastaaPoista