Oryx ja Crake

Margaret Atwood
2003 suom. 2003
483 s./Otava

Ennen synnytystä tahti ehti hidastua vähän liiaksikin ja kotiseinät alkoivat kaatua päälle. Olikin ihan ehdottoman tärkeää, että meneillään oleva kirja olisi sellainen mitä ei malttaisi laskea käsistään. Onneksi kuvioihin astui yksi suosikkikirjailijoistani ja hänen dystopia-trilogiansa.

Sarjan aloitusosa Oryx ja Crake esittelee kaikki keskeiset henkilöt, joiden edesottamukset geenimanipulaation maailmassa johtavat ihmisrodun lähes sukupuuton partaalle. Tarinaa kertoo Lumimies, mahdollisesti ainoa eloonjäänyt ihminen, joka harhailee merenrannalla olevan tukikohdan lähettyvillä ja pitää huolta kloonijoukosta, joka on jäänyt hänen vastuulleen. Päivät ovat täynnä vaaroja, sillä uudenlaiset eläinristeymät ovat päässeet luontoon ja syrjäyttäneet alkuperäisiä eläinlajeja. Ja onko ylipäätänsä järkeä pysytellä hengissä, jos kaikki on jo ohi?

Olipa kiva lukea Atwoodilta muutakin kuin perinteisempää kaunokirjallisuutta. Tässä on sarja joka on ehdottomasti luettava kokonaan - seuraava osa on jo lainattukin kirjastosta!

Tarina oli kaiken kaikkiaan juuri sellainen kuin toivoinkin: aiheeltaan ehdottoman kiinnostava ja viihdyttävä, älykäs ja laadukas lukuromaani. Taattua Sinisen kirjaston tavaraa. Tällä kertaa henkilöhahmot eivät jääneet ensisijaisesti mieleen vaan mentiin tarina edellä, mutta se ei haitannut lainkaan. Voi olla, että toisenlaisessa elämäntilanteessa ihmiskohtalot olisivat koskettaneet enemmänkin, mutta nyt tosiaan kiinnostuin varsinkin siitä miksi tapahtui mitä tapahtui ja koin kirjan olevan melkoinen page turner.

Vihkivedet - novelleja

Katja Kaukonen
2012
219 s./WSOY

Nyt luin kyllä väärän kirjan väärään aikaan.

Olen viikon ajan ollut suurimmaksi osaksi melko kärsimättömissä tunnelmissa. Synnytyksen käynnistymistä odotellaan - ja voi luoja, että odottavan aika on pitkä! Seinät tuntuvat kaatuvan päälle, vaikka en edes ole joutunut olemaan kodin vankina. Olen yllättävän hyvin pystynyt viettämään aktiivia päiviä ulkoillen ja kyläillen, mutta silti tuntuu, että joitain äärirajoja tässä nyt kuitenkin koetellaan. Ja mikä pahinta, en yhtään jaksaisi lukea tai katsoa tv:tä.

Eli kun tällaisista lukutunnelmista ponnistetaan päivittäin, niin kirjaseuralaisenkin pitäisi olla todellinen page turner.

Vihkivedet osoittautui aika lailla sellaiseksi novellikokoelmaksi kuin olin alun perin uumoillutkin. Novellit ovat kauniita, oivaltavia ja melankolisia. Kokonaisuus on eheä ja pienet tarinat kyllä vangitsevat lukijan, jos niille antaa mahdollisuuden.


Valitettavasti oma lukukokemus jäi vaisuksi. Rauhaton yleisfiilis teki hallaa lukemiselle enkä tuntunut millään löytävän sellaista rauhallista seesteistä olotilaa, jota juuri nämä novellit olisivat kaivanneet.

Lupaankin paneutua Kaukosen muuhun tuotantoon vasta sitten, kun aika on oikea. Kaikesta tästä viisastuneena nappasinkin seuraavaksi kirjaksi vähän erilaisen kirjan, joka sopii mielentilani kanssa enemmän yksiin.

Nämä kirjat kannattaa lukea - TOP 100 lukukokemusta

Äitiyslomalla on todellakin aikaa kaikenlaiselle ekstratekemiselle. Nyt sain aamuyöstä vision kirjalistasta, johon kokoaisin 100 hienoa lukukokemusta 30 vuoden ajalta.


Kolme tuntia ahkeraa blogin selaamista, kirjahyllyn läpikäymistä, vanhojen lukupäiväkirjojen läpi kahlaamista ja muistin syövereiden kaivelua ja lista on valmis!


Suurin osa listalle päässeistä kirjoista on teoksia, joiden takana voin seistä tänä päivänäkin, mutta muutama teos pääsi mukaan silkasta nostalgiasäälistä. Neiti Etsivä ei tosiaan edusta kirjallista kärkikastia mitä tulee nuorten kirjoihin, mutta aikoinaan se on kuitenkin tehnyt minuun suuremman vaikutuksen kuin esimerkiksi Pikku Prinssi, joten lopulta en voinut jättää sitä poiskaan. Tällaisia kirjoja listalla on kuitenkin ihan muutama.


Joten jos kaipaat lukuvinkkejä, niin ollos hyvä! Suosittelen!


Lastenkirjallisuus
1. Aili Somersalo - Mestaritontun seikkailut
2. Timo Parvela - Maukka ja Väykkä ja Karhu Murhinen
3. A.A. Milne - Nalle Puh
4. Ursula Jones - Prinsessa vailla valtakuntaa
5. Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu
Nuortenkirjallisuus
6. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
7. Enid Blyton - Viisikko-sarja
8. Merja Jalo - Nummelan ponitalli -sarja
9. Carolyn Keene - Neiti Etsivä -sarja
10. L.M. Montgomery - Runotyttö -sarja
11. L.M. Montgomery - Anna-sarja
12. Louisa M. Alcott - Pikkunaisia
13. Laura Ingalls Wilder - Pitkä talvi preerialla
14. C.S. Lewis - Velho ja leijona
15. Neil Gaiman - Hautausmaan poika
16. Philip Pullman - Universumin tomu - trilogia
17. Suzanne Collins - Nälkäpeli -trilogia
Lukuromaanit
18. Kate Morton - Paluu Rivertoniin
19. Alice Hoffman - Punainen puutarha
20. Carlos Ruiz Zafon - Tuulen varjo
21. Connie Willis - Tuomiopäivän kirja
22. Diane Setterfield - Kolmastoista kertomus
23. Lisa See - Lumikukka ja salainen viuhka
24. Sheri Holman - Tyttö ja hänen varjonsa
25. Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo
26. Joanne Harris - Sinisilmä
27. Sara Gruen - Vettä elefanteille
28. Shaffer & Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
29. Sarah Waters - Vieras kartanossa
30. Herbjorg Wassmo - Dinan kirja
Klassikot
31. Alexandre Dumas - Monte Criston kreivi
32. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
33. Juhani Aho - Rautatie
34. John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä
35. Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen
36. Dodie Smith - Linnanneidon lokikirja
37. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
38. Emily Brontë - Humiseva harju
39. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
40. George Orwell - Vuonna 1984
41. Mark Twain - Huckleberry Finn
42. J.R.R. Tolkien - Sormuksen ritarit
Kotimainen kaunokirjallisuus
43. Monika Fagerholm - Amerikkalainen tyttö
44. Aki Ollikainen - Nälkävuosi
45. Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
46. Anna-Leena Härkönen - Kauhun tasapaino
47. Katja Kettu - Kätilö
48. Anja Snellman - Lemmikkikaupan tytöt
49. Pauliina Rauhala - Taivaslaulu
Ulkomainen kaunokirjallisuus
50. Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta
51. Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina
52. Joyce Carol Oates - Blondi
53. Joyce Carol Oates - Sisareni rakkaani
54. Margaret Atwood - Nimeltään Grace
55. Margaret Atwood - Ryövärimorsian
56. Eowyn Ivey - Lumilapsi
57. Lionel Shriver - Poikani Kevin
58. Doris Lessing - Viides lapsi
59. Ian McEwan - Rannalla
60. Ian McEwan - Sovitus
61. Claire Castillon - Äidin pikku pyöveli
62. Anna Gavalda - Karkumatka
63. Gaetan Soucy - Tulitikkutyttö
64. Jose Saramago - Kertomus sokeudesta
65. John Irving - Ystäväni Owen Meany
66. John Irving - Oman elämänsä sankari
67. André Brink - Hiljaisuuden tuolla puolen
68. Fannie Flagg - Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe
69. Ann-Marie McDonald - Armon yö
Jännityskirjallisuus
70. Wilkie Collins - Valkopukuinen nainen
71. Agatha Christie - Kymmenen pientä neekeripoikaa
72. Susan Hill - The Woman in Black
73. Preston & Child - Ihmeiden kabinetti
74. Camilla Läckberg - Kivenhakkaaja
75. Richard Matheson - Olen legenda
76. Tess Gerritsen - Jääkylmä
77. Antti Tuomainen - Parantaja
78. Marisha Pessl - Yönäytös
79. Ian McEwan - Vieraan turva
80. Minette Walters - Kuvanveistäjä
81. John Verdon - Sokkoleikki
82. Stieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia
83. Rosamund Lupton - Sisar
84. John Ajvide Lindqvist - Kultatukka, tähtönen
Tietokirjallisuus
85. Colin Beavan - Ekovuosi Manhattanilla
86. Merja Mähkä - Ihanasti hukassa
87. Hanna Tuuri - Irlantilainen aamiainen
88. Markus Bennemann - Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia
89. Katja Kallio - Elokuvamuisti
90. Gretchen Rubin - Onnellisuusprojekti
91. Sex and the City - Kiss and Tell
92. Paula Reed - Style Clinic
93. Rinna Saramäki - Hyvän mielen vaatekaappi
94. Deborah Spungen - Nancy
95. Lorenzo Carcaterra - Katuvarpuset
96. Jennifer Worth - Hakekaa kätilö!
97. Kaari Utrio - Bella Donna
98. Eila Jaatinen - Lasten suusta
99. Elina Hirvonen - Afrikasta - muistiinpanoja vuosilta 2007-2009
100. Torey Hayden - Tiikerin lapsi


Kuinka monta kirjaa sinä olet lukenut listaltani? Täsmääkö lukumakumme kuinka paljon?


Olisipa kiva lukea muidenkin samanlaisia listoja!:)

2001 avaruusseikkailu

Arthur C. Clarke
1968 suom. 1969
195 s./Kirjayhtymä

Katsoin pari vuotta sitten Stanley Kubrickin ohjaaman elokuvaversion ja se on ollut yksi hämmentävimmistä elokuvakokemuksistani. En liioittele sanoessani, että alun apinakohtauksen jälkeen olin vähintään sanaton. Ja ei elokuvankatselu siitä sen helpommaksi muuttunut ja viimeistään pätkän lopussa olin taas auttamattoman pihalla. Siispä ajattelin antaa kaikilla klassikkolistauksilla pyörivälle kirjaversiolle mahdollisuuden. Ja se kannatti!


Sain siis tarinan jujusta paljon paremmin kiinni lukiessani. Alun apinakohtauskaan ei tuntunut lainkaan sekavalta, kun kokonaisuuteen tutustui kirjoitetussa muodossa. Googletin teoskaksikon lukemisen jälkeen ja opin, että Clarke ja Kubrick tekivät projektejaan samanaikaisesti ja yhdessä. Clarke siis käsikirjoitti elokuvaa Kubrickin kanssa ja samalla laajensi alun perin novellin mitassa ollutta tarinaansa kirjaksi. Siksi versiot ovat niin uskollisia toisilleen.


Tarinassa seurataan suurimmaksi osaksi Löytö-nimistä avaruusalusta, joka on matkalla Saturnukseen tutkimaan yhtä sen kuista, Japetusta. Matkalla ovat mukana astronautit Poole ja Bowman sekä kolme talviunta nukkuvaa tiedemiestä, jotka on tarkoitus herättää vasta määränpään ollessa lähempänä. Matkaan tulee mutkia, kun HAL, pitkälle kehitetty tietokone, alkaa toimia itsenäisesti ja astronautteja vastaan.

Lukukokemus oli yllättävän hyvä - elokuvan nähtyäni en uskaltanut asettaa liian korkeita odotuksia kirjaversiolle. Toisaalta tarina ei kuitenkaan tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta, siis ollakseen kuitenkin klassikko! Koko kirjan ajan minusta tuntui, että tarinalla olisi vaikka millaiset mahdollisuudet viihdyttää lukijaa samalla kun pohditaan kansantajuisesti mitä avaruuden tuolla puolen onkaan. Periaatteessa ihan uskottavista lähtökohdista kummunnut tarina meni kuitenkin lopulta liian oudoksi minun makuuni. Olikin siis vähän outoa lukea kirjaa, jonka parissa toisaalta viihtyi ihan mielellään, mutta silti tuntui pitkästyvänsä aika ajoin...

Joka tapauksessa oli virkistävää lukea avaruusseikkailu pitkästä aikaa:)

Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist
1971 suom. 1976
277 s./Tammi
isotekstiset kirjat

Lähivuosina olen kahlannut läpi muutamaa kirjasarjaa. Myrskyluodon Maija on nyt edennyt neljänteen eli toiseksi viimeiseen osaan. Vuosien aikana Maija on kasvanut nuoresta neitosesta Myrskyluodon emännäksi, jolla on onnellinen avioliitto Jannen kanssa ja valtava lapsikatras.

En kokenut sen suurempia yllätyksiä Meren voimia vastaan -kirjaa lukiessani. Sarjan edelliset osat ovat jo osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että meri on armoton naapuri. Se antaa ja ottaa, ja kaikessa kauneudessaan se on alati vaarallinen luonnonvoima. Näin ollen tiesin, ettei Maijan elämän vastoinkäymiset jäisi kolmannessa osassa menehtyneeseen poikaan tai Myrskyluodon kodin tuhoutumiseen tulipalossa.

Ajankuva ja menneen maailman tunnelma on edelleen parasta Blomqvistin kirjasarjassa. Tarinankerronta on kuitenkin niin suorasukaista ja yksinkertaista, etten osaa suhtautua kovinkaan tunteellisesti Maijan elämän tapahtumiin, vaikka ne usein ovat suorastaan sydäntä särkeviä. Toisaalta kirjasarjan kuuluukin olla juuri sellainen kuin se on, sillä ei Maijallakaan ole aikaa jäädä murehtimaan vastoinkäymisiään. Pelkkä hengissä pysyminen vaatii joka päivä isoja ponnistuksia koko perheeltä.

Aikaisempia osia lukiessani olen pohtinut olisiko Maija jo sarjan viimeisessä osassa muodostunut minulle kirjalliseksi ystäväksi, josta on vaikea erota. Nyt kuitenkin uskon, että lukijasta etäällä pysyttelevä kirjoitustyyli on johtanut siihen, että Maija ei jää erityisemmin mieleeni elämään. Toisaalta kuitenkin tunnustan, että Maija on kotimaisen kirjallisuuden suuri naissankari, joka elää rankkaa ja kuluttavaa elämää meren armoilla. Ei voi kuin ihailla!

Säihkenäyttämö

Monika Fagerholm
2009 suom. 2009
456 s./Teos

Fagerholmin Amerikkalainen tyttö on yksi elämäni suurista kirjoista. Tarina teki aikoinaan suuren vaikutuksen minuun, kaikki vain jotenkin loksahti paikoilleen tarinaa lukiessa. Kirjassa kaksi nuorta tyttöä yrittävät selvittää kuka Bule-lampeen aikoinaan hukkunut amerikkalainen tyttö oikein oli ja mitkä tapahtumat johtivat tähän murhenäytelmään. Tarina todella haastoi lukijan, mutta onnistuin tavoittamaan sen rytmin yllättävän vaivattomasti ja nautin hurjasti unenomaisista tapahtumista ja tavasta jolla tyttöjen ystävyyttä kuvailtiin.

Ja siitä sain idean säästää Säihkenäyttämöä oikein hyvää hetkeä varten. Mikä virhe! Onkohan ikinä oikeasti käynyt niin, että säästeleminen olisi kannattanut? Minulla ei ainakaan tule sellaista tilannetta mieleen. Ja silti en onnistu oppimaan tästä virheestä!

Seudusta kertovat tarinat kietoutuvat toisiinsa ja erkanevat jälleen, sekoittavat todelliset tapahtumat ja mielikuvituksen lennon, kaikessa mitä tapahtuu on monta kerrosta... Fagerholmin kirjat eivät todellakaan päästä lukijaa helpolla ja selkeitä muistikuvia on todella vaikea tallettaa mieleensä tarinan edetessä. Näin ollen Säihkenäyttämön aloittaminen oli turhankin haastavaa, kun itsenäisen jatko-osan tapahtumat nojaavat Amerikkalaisen tytön tapahtumiin, joista en muista oikeastaan mitään.

Säihkenäyttämössä on uusi sukupolvi, joka esittää samat kysymykset. Myös kaksi aikuista naista, jotka aikoinaan tunsivat amerikkalaisen tytön tapauksen, joutuvat käymään läpi vanhoja tapahtumia, jotta oman elämän solmut aukenisivat. Kaikki tiet tuntuvat johtavan hukkuneen tytön tragediaan.

Valitettavasti tämän tarinan kyytiin ei niin vain hypättykään. Takeltelin tosissani ensimmäiset 100 sivua ja jouduin tosissani pohtimaan kirjan kesken jättämistä. Perheenlisäystä on odotettavissa ihan näinä päivinä, joten tiesin, että kirjan haastavuuden takia se olisi luettava joko ennen synnytystä tai sitten hamassa tulevaisuudessa kun aivot toimivat jälleen kunnolla kaiken yökukkumisen ja mahdollisen muun säätämisen helpotuttua. Päätin lukea kirjan nytheti.

Tarinan edetessä huomasin, että kirjassa on haastavampia ja helpompia kappaleita ja juuri noiden haastavampien (ja varmasti antoisampien) kappaleiden kanssa en onnistunut pääsemään samoille taajuuksille. Helpommin lähestyttävät kappaleet veivät tarinaa eteenpäin ja sain aina hetkittäin eläytyä tarinaan kuin Amerikkalaiseen tyttöön konsanaan. Nyt oli kuitenkin helppo ymmärtää miksi kaikki eivät pääse sisälle Fagerholmin tarinankerrontaan.

Lukukokemuksesta ei tullut vuoden kirjallista kohokohtaa, mutta lopulta olen ihan tyytyväinen, että en lähtenyt lykkäämään kirjan lukemista. Ja Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö ovat ehdottomasti kirjoja, jotka kestävät uudelleenluvun, joten ehkä jonain päivänä vielä uudelleen...

Tee siitä tapa eli kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä

Gretchen Rubin
2015 suom. 2015
295 s./Nemo

Tunnustaudun Gretchen Rubinin suureksi faniksi!

Kirjailijan aikaisempi teos Onnellisuusprojekti kolahti ja kovaa. Pääsin tuolloin miettimään oikein urakalla, että mikä minut tekisi arjessa vielä onnellisemmaksi. Päädyin silloin mm. näihin asioihin:

1) Sängyn petaamatta jättämisestä tuli mieheltä sanomista päivittäin. Tajusin, että kun vain alkaisin petaamaan oman puoleni sängystä heti herättyäni, parisuhteen yksi harvoista napinahetkistä jäisi pois ja makuuhuone muuttuisi kerralla viihtyisämmäksi. Parin vuoden aikana olen jättänyt sängyn petaamatta ehkä kaksi kertaa. Toimii!

2) Mietin miten oikeuttaisin lähes jokailtaisen tee+leivos-hetkeni niin, että ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa. Lisäksi ärsytti miten työpaikalla tuli niin nopeasti nälkä päivän alettua ja lounaallakaan ei tuntunut tulevan tarpeeksi täyteen. Siispä aamupalan kimppuun! Nykyinen maustamaton jogurtti, myslit, banaani, mahdolliset marjat tai omena ja chia-siemenet ovat tie jokapäiväiseen onneen. Parasta on, että aamulla ei tarvitse arpoa mitä sitä söisi, koska se on aina tuo sama setti. Kaupassa ei tarvitse arpoa mitä sitä ostaisi, koska täytän kaappiin vain tähän aamiaiseen kuuluvia ainesosia. Helppoa ja töissäkään ei enää kuollut nälkään ensimmäisen tunnin jälkeen!

3) Toinen kotioloissa napinaa aiheuttanut asia oli lahjakkuuteni tavaroiden levittämisen suhteen. Lähdinkin kokeilemaan kirjassa vinkattua 20 asiaa paikalleen -menetelmää. Laittelin joka ilta ennen nukkumaan menoa tavaroita paikoilleen ja muuta ei tarvittukaan. Sen enempää tavaraa harvoin edes lojui missään, mutta kodin yleisilmeeseen tuo pieni iltapuhde vaikutti ihan räjähdysmäisesti! Ajan kuluessa opin laittamaan ison osan tavaroista omille paikoilleen jo heti käytön yhteydessä, joten nykyään meillä on ihan naurettavan siistiä melkein koko ajan:)

Tee siitä tapa tähtää periaatteessa samaan kuin Onnellisuusprojekti. Tee hyvästä tavasta pysyvä, koska se tekee sinusta onnellisemman. Kitke huono tapa, koska se vähentää onnellisuuttasi. Kirjassa esitellään erilaiset ihmistyypit liittyen tapojen omaksumiseen ja pureudutaan siihen, miksi ihmiset käyttäytyvät eri tavoin kun yrittävät ottaa uutta tapaa haltuun.

Onnistuin lukemaan kirjan aika mielenkiintoisessa elämänvaiheessa. Olen voinut alkaa työstämään osaa tavoista osaksi omaa arkea nyt saman tien ja uskon, että minulla on ihan hyvät rahkeet onnistuakin. Minulla on esimerkiksi 5 vuoden päiväkirja, jossa on jokaiselle päivälle kysymys johon tulee vastata. Ongelmana on se, että täyttelen aina vastauksia pari kuukautta jälkijunassa ja oikeasti haluaisin tehdä sitä päivittäin. Tässä kaipaan ryhtiliikettä! Ongelma, johon haluttiin miehen kanssa molemmat perehtyä on se, että me ei ikinä tehdä ruokaa niin paljon että siitä riittäisi pakkaseen. Vaan nytpä tehdään ja ollaan ihan fiiliksissä molemmat. Pienellä kotikokouksella oli kauaskantoiset vaikutukset ja nyt on pakastin ensimmäistä kertaa elämässä täynnä:)

Iso osa muista tavoista onkin sitten sellaisia, että haluaisin omaksua niitä äitiyslomani aikana, kunhan tulokas on syntynyt. Ongelmana luonnollisestikin on se, että vasta kun uusi arki alkaa, voin alkaa tutkimaan miten omat ajatukset tavoista sopivat yhteen uuden elämän kanssa. Siinä mielessä kirja olikin hyvä lukea juuri nyt, sillä minulla on ollut kuukauden päivät aikaa pohdiskella millaista elämää toivoisin että viettäisimme perheenä. Mitkä asiat ovat tärkeimpiä meidän hyvinvoinnin kannalta ja toisaalta mihin emme haluaisi aikaa kuluttaa. Ja näistä on toki muodostunut hyviä keskustelunaiheita miehen kanssa.

Muutamia mainitakseni olemme miettinet mahdollisuutta käydä viikonloppuaamuisin salilla yhdessä koko perheen voimin. Meillä on mahdollisuus käyttää salia, jossa saisimme olla keskenämme ja yhden tunnin aikana minä saisin salitreenin, mies saisi salitreenin eikä tarvitsisi työaamuina herätä hillittömän aikaisin salille ja tosiaan jos ruokataukoja pitäisi pitää niin toinen voi kuitenkin jatkaa treeniä. Kävelylenkit pitäisi juurruttaa osaksi arkirytmiä, mutta vaikka rakastan kävelyä, en tykkää haahuilla yksikseni. Tarvitsen siis joko lenkkiseuraa tai tarkan kävelykohteen. Onneksi tässäkin on ongelma jo tiedostettu niin voi alkaa keskittymään ongelmaratkaisuun. Lisäksi haluaisin jatkaa hyvin alkanutta uusien reseptien kokeilua viikottain. Ennen ongelmana oli liiallinen keittokirjamäärä ja älytön irtoreseptien määrä. Nyt kun tehtiin suursyyssiivous, heitin 98% irtoresepteistä pois ja muutama keittokirjakin sai lähteä. Reseptien valinta helpottui huomattavasti ja olenkin kokeillut kuukauden aikana enemmän uusia reseptejä kuin aikaisemmin vuoden aikana. Ja tähän kun vielä yhdistetään isojen satsien teko, jotta pakkaseenkin menee ruokaa niin avot!;)

En usko, että henkiseen puoleen keskittyvillä self-help-oppailla olisi juurikaan minulle annettavaa. Käytännönläheisyys on ehdottomasti minun juttuni. Se, että saa lukea millaisia ongelmia muut ovat ratkoneet ja millaisia keinoja on otettu käyttöön. Ja tietenkin se vaihe, kun pääsee suunnittelemaan omia kuvioita. Hyvä lukukokemus ehdottomasti:)